Pimeä pelottaa. Mutta miksi? Missä olemme oppineet, että pimeä on paha ja valo hyvä? Vai olisiko kuitenkin niin, että sekä pimeää että valoa tarvitaan? Ja, että tasapaino ja hyvinvointi syntyy, kun hyväksymme sekä pimeän että valon. Molemmilla on meille annettavaa ja opetettavaa.
Nyt elämme syksyä. Marras on alun perin tarkoittanut kuolemaa. Sitähän tämä todellakin on. Luonnon kuolemaa luonnollisestikin. Kiinalaisen lääketieteen mukaan syksy on pimeyden ja kuoleman aikaa myös ihmiselle. Ihmiselle tärkeää aikaa kääntyä sisäänpäin, varautua talveen. Ja miettiä, mistä voi päästää irti, jotta voi hellittää talveksi. Jotta on talven jälkeen tilaa uusille aluille ja asioille.
Ikiaikainen shamaaniviisaus puhuu elämänvirrasta. Virta, joka pyörii ympäri ja ympäri. Luonnollinen osa elämänvirtaa on kuolemanvirta. Koska ilman kuolemaa ei synny uutta elämää. Syksyllä lehdet kuolevat ja tippuvat puista, niiden voima on käytetty loppuun. Ne ovat tehtävänsä tehneet. Puu lepää talven. Keväällä syntyy uudet silmut, jotka puhkeavat vihreiksi lehdiksi. Ihmisen elämä seuraa luontoa, meissäkin elää kesä, syksy, talvi ja kevät. Olemme erilaisia keväällä kuin syksyllä. Luonto ohjaa meitä kuulemaan elämänvirtaa, jossa vuodenajat vaihtelevat. Samoin pimeys ja valo, päivä ja yö. Molempia tarvitaan. Päivä on aktiivisuuden aikaa ja yöllä lepäämme, vedämme henkeä. Ja niin kuin luonnossakin on eläimiä ja kasveja, jotka viihtyvät ja kukoistavat pimeässä, myös osalle ihmisistä pimeys on koti – se, jossa on hyvä olla.
Valo ja pimeys on kiinalaisten yin-yang merkissä. Puolet on mustaa, puolet valkoista. Mutta valkoisella puolella on myös musta piste. Samoin mustalla puolella valkoinen piste. Merkki muistuttaa tasapainon merkityksestä, tarvitaan sekä musta että valkoinen, sekä pimeys että valo. Ja se piste muistuttaa, että kaikessa valossa on jo pimeyden siemen ja pimeydessä valon siemen. Elämän muuttuva virta vaihtelee valosta pimeyteen ja pimeydestä valoon. Ainoa pysyvä on muutos. Kun sen ymmärtää, on viisauden tiellä.
Pimeys tarjoaa mahdollisuuden kääntyä sisäänpäin ja kuunnella itseään. Hakea sisäistä viisautta ja ohjausta. Sitä valkoista pistettä, joka ohjaa kohti valoa. Uutta alkua, joka kasvaa kauniiksi kukaksi tai puuksi, joka varjostaa meitä helteellä. Sen pisteen voi löytää vain pysähtymällä. Kääntymällä kohti pimeyttä, hyväksymällä sen. Ja ymmärtämällä pimeyden lahjan, joka luo valon uudelleen.
Joskus pimeys on meille negatiivisia tunteita, kuten surua, vihaa tai pelkoa. Tai sairaus tai kipu, joka pysähdyttää. Mutta elämä ei voi olla vain valoa. Silloin on pimeyden vuoro. Se pimeys on siinä opettaakseen meille jotain. Sinun tehtäväsi on löytää se oppi, joka ohjaa eteenpäin. Kohti valoa ja uutta alkua.
Samat luonnonvoimat elävät myös yrityksessä ja työyhteisössä. Aina ei voi olla vain valoa. On myös pimeyden hetkiä. Ja silloin on myös yrityksessä aika pysähtyä kuulemaan pimeyden viestiä. Mitä se haluaa meille opettaa. Mistä löytyy se valkoinen piste, jota kohti lähdemme kulkemaan. Tärkeintä on muistaa, että paikoilleen ei voi jäädä. Valo löytyy etsimällä. Uusi alku valoa seuraamalla.